tiistai 17. joulukuuta 2013

Leikisti paksuna?

Ensimmäisten juoksujen jälkeen elämä normalisoitui, ruokahalu palasi, käskytkin rupesivat menemään taas perille, koirapuistoilut ja metsälenkit olivat taas mahdollisia, eikä rajojakaan tarvinnut koetella koko aikaa. Viime kuussa maailma mullistui kun elämäämme saapui odottamatta amstaffi-pentu, Esteri.

Iita otti Esterin avosylin vastaan, erittäin pentumaisesti ja leikkisästi, kuten ikäisensä kuuluukin. Leikkiä kesti muutama päivä, kunnes huomasin käytöksen muuttuvan. Iitan suhtautuminen pentua kohtaan muuttui holhoavammaksi ja äidillisemmäksi. Iita ryhtyi pesemään Esteriä, komentamaan tätä ottamalla niskasta kiinni, Esteri alkoi hakeutua Iitan viereen nukkumaan, Iita salli Esterin syödä luitaan ja pureskella itseään. Eikä aikaakaan kun Iitan nisät rupesivat turpoamaan, maitoa alkoi kertyä ja imettäminen alkoi. Jos Esteri oli hetkenkin poissa, Iita oli rauhaton ja etsi pentua taukoamatta. Aluksi hoivaaminen oli hellyyttävää, kunnes Iitan stressitaso nousi silminnähden. Stressiä lisäsi samalla muutto uuteen kotiin. Stressin lievittämiseksi lisäsin liikuntaa ja aktivitteeja ilman Esteriä. "Kotikonsteilla" apua ei kuitenkaan löytynyt. Parhaaseen mahdolliseen aikaan yhdistyksellämme oli järjestettynä luento koiran hyvinvoinnista, homeopatiasta ja kasvilääkinnästä, johon olin varannut myös Iitalle ajan liikkuvalle vastaanotolle. Iitalle määrättiin homeopaattisia aineita hormoonitoiminnan tasapainottamiseksi ja mieltä tasapainottavia suuren elämän muutoksen ja stressin lievittämiseksi. Tämä olikin meille suuri onni! Muutaman päivän kuluessa, Iitan nisät rupesivat tyhjenemään ja vetäytymään. Esterinkään poissaolo ei tuntunut vaivaavan lainkaan niin paljon. Merkkejä valeraskaudesta on edelleen, mutta tällä hetkellä arkemme on jo paljon helpompaa.

Valeraskaus on koiralle erittäin rasittavaa, sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä painaa koko koiratalouden arkea. Siksi suosittelenkin, että valeraskaudesta kärsivää koiraa pyritään hoitamaan kaikin mahdollisin tavoin!
 
Iita ja Esteri


Faktapaketti

 

Koiran valeraskaus on erittäin yleinen narttujen vaiva. Noin puolella nartuista esiintyy yhden- kahden kuukauden kuluttua kiimasta (juoksusta) valeraskauden oireita. Valeraskaudessa koiran elimistö ja myös mieli käyttäytyy kuin koira olisi oikeasti tiineenä.

Biologit ovatkin päätelleet, että valeraskauden tarkoituksena on ollut varmistaa, että pennuille on koiralaumassa riittänyt maitoa ja hoivaa muiltakin kuin pentujen omalta emältä.
Vaikkakaan valeraskauden perimmäistä syytä ei ole onnistuttu aukottomasti selvittämään, pidetään prolaktiinihormonin kasvanutta pitoisuutta tai elimistön herkistymistä prolaktiinihormonille progesteronipitoisuuden pienentyessä jälkikiiman loppupuoliskolla syynä valeraskausoireille.
Mikäli narttu ei ole kantava, on sen elimistö kuitenkin hormonaalisesti valmistautunut tiineyteen Hormonaalisista muutoksista johtuen koiran elimistö ja mieli käyttäytyy ikään kuin koira olisi tiineenä. Nartun valeraskaus alkaa noin 4- 9 viikkoa kiimasta.

 

Oireet 


Valeraskaus koiralla huomataan, kun koiran hoivakäyttäytyminen korostuu, koira kantelee pehmolelujaan ympäri asuntoa ja saattaa suojella ”pentujaan” tarmokkaastikin. Fyysisinä oireina huomataan nartun nisien turpoamista, maidon erittymistä, ruokahaluttomuutta ja painon nousua nesteen kerääntymisen myötä elimistöön.

Osalle koiran omistajista koiran valeraskaus on huvittavaa seurattavaa, mutta toisinaan perheenjäsenten hermoja koetellaan oireiden ollessa voimakkaita. Valeraskauden aikana narttu on yleensä hyvin rauhaton ja kulkee asunnossa ympäriinsä levottomana.
Omistajien epätietoisuutta lisää entisestään nartun selkeät tiineyden merkit. Nartun maitorauhaset turpoavat ja nisistä voi erittyä maitoa. Toisinaan koiran valeraskaus osoittautuu myöhemmin aidoksi raskaudeksi.

Jos koiran valeraskaus aiheuttaa huolestuttavia fyysisiä tai käyttäytymisen muutoksia, kannattaa koira viedä eläinlääkäriin.

Hoito


Koiran valeraskaus menee itsestään ohi noin yhdessä – kolmessa viikossa, joten hoito ei ole tarpeellista. Vanhanaikaisista ohjeista rajoittaa valeraskaan nartun juomista ja syömistä on syytä pidättäytyä, koska ankara paastoaminen ja veden rajoittaminen heikentävät koiran hyvinvointia juurikaan nopeuttamatta valeraskaudesta toipumista.

Ulkoilun lisääminen on sen sijaan hyvä konsti aktivoida narttu miettimään muitakin asioita. Narttua on syytä ohjata tekemään asioita, jotka etäännyttävät sitä ”äidin” roolista ja varottava vahvistamasta jo olemassa olevaa hoivakäyttäytymistä.

Koiran valeraskaus voidaan hoitaa myös lääkkein kaikkein vaikeimmissa tapauksissa. Yleisimmin käytössä oleva lääke on kaberkoliinivalmiste (Galastop), jota annostellaan koiralle 4- 6 päivän ajan. Lääkityksen sivuvaikutuksena saattaa esiintyä huonovointisuutta ensimmäisen annoksen yhteydessä.

Iita valvoo Esterin leikkejä


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jäsenhaastattelu 6: Susanna & Pastori

1. Nimi
Susanna Salokangas

2. Koiran nimi, rotu ja ikä
Pastori, labradorinnoutaja, 6kk.

3. Miksi valitsit juuri tämän rodun?
Ollut sama rotu aiemminkin.
Iloinen ja perus kiltti luonne. Sopii lapsiperheeseen.

4. Mitkä ovat rotusi parhaat ominaisuudet?
Kiltti luonne ja oppii todella nopeasti.

5. Entä mitkä ovat rotusi huonoimmat ominaisuudet?
Energiaa on hirveästi. Järkyttävä ruokahalu.

6. Mitä harrastat koirasi kanssa ja miksi?
Lenkkeilyä ja tulevaisuudessa metsästystä.

7. Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi koiranomistajana?
Antaa koiralle enemmän aikaa.

8. Mitä rotua et ikinä ottaisi ja miksi?
Pitbullit (tappokonekoirat), minusta ei olisi kouluttamaan, joutuisi pelkäämään.
Kovat räksyttäjät, hermot ei kestä sellaista.

9. Mitä mieltä olet koirien ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta?
Ei ole hyvä! Koirat kärsii. Ulkonäkö ei ole tärkein vaan terveys.
Luonnekysymys, koirat pysyisivät luonteeltaan terveinä ja täyspäisinä.

10. Mikä on parasta koiranomistajan arjessa?
Koira on perheenjäsen. On pakko lähteä ulos.